top of page

Kattopeltiseppä Mika Korpela innostuu, kun vastaan tulee kupolia, sipulia, tornia ja muuta haastetta

Mika Korpela vetää haastavia kattosaneerausprojekteja Helsingin kantakaupungissa, nostattaa tuhansia kiloja tavaraa katoille ja luo vanhasta uutta haastavissa olosuhteissa.

Korpelaa voi kutsua hyvällä omatunnolla alansa rautaiseksi ammattilaiseksi, sillä hän on tehnyt rakennusalan töitä lapsesta asti sukulaisten firmoissa. Kattopeltisepäksi Korpela päätyi vuosisadan vaihteen aikaan.

”Aluksi tein ikkunapeltejä, listoituksia ja vesikourujuttuja, mutta hinku oli päästä sananmukaisesti korkeammalle. Olen aina ollut käsistä kätevä, joten pääsin nopeasti urakkaporukoihin mukaan”, Korpela kertoo.

Alku kattopelialalla ei kuitenkaan ollut helppo. Työkulttuuri oli alalla toisenlainen kuin nykypäivänä.

“Siihen aikaan ei ollut oikein kouluja tähän hommaan, vaan mentiin perinteisellä mestari-kisälliperiaatteella. Tosin ei se aina niin mennyt, toisinaan vanhat ukot käänsivät vain selän, kun meni katsomaan miten he töitään hoitavat. Se oli joskus vähän erikoista aikaa”, Korpela muistelee.

Niistäkin päivistä on kuitenkin tultu eteenpäin, ja nykyään tietoa jaetaan alalla avoimesti uusien ja vanhojen työntekijöiden kesken.

Haasteet kiehtovat alalla

Kun Korpela oli päässyt alkuun peltikattoalalla, nälkä ikään kuin kasvoi syödessä. Haastavat projektit innostavat häntä, ja alalla saa oppia uusia asioita koko ajan. ”Kyllä se kiinnostus alaan kasvoi kovaa vauhtia. Ammattilaisen pitää sisäistää todella laaja kokonaisuus asioita ja opittavaa on koko ajan. Saneerauspuolella tämän työn nimenomaan oppii. Itsekin innostun, kun vastaan tulee kattoja, joissa on kupolia, sipulia, tornia ja muuta”, Korpela kertoo.

Haastavat työtehtävät vaativat lujan ammattitaidon. Kattopeltisepät ovatkin todella ylpeitä ammatistaan, ja aivan syystä. He tekevät haastavia teknisiä töitä joskus todella korkeissa paikoissa.

”En ole ikinä rakennusalalla kohdannut ammattiryhmää, jossa oltaisiin yhtä ammattiylpeitä. Ehkä se johtuu siitä, että moni on itse oppinut, kun aikanaan ei ole kunnollisia kouluja ollut olemassa. Kyllä arvotalojen kattoja tehdään sillä periaatteella, että ne kestävät yli 100 vuotta. On siinä joku oma taikansa.”

Vaikeistakin tilanteista selvitään ammattitaidolla

Myös ammattilaiset kohtaavat työmailla haastavia tilanteita. Tilanteista selvitään kuitenkin ammattitaidolla ja oikeanlaisella asenteella. Korpela tietää, että mahdollisiin pulmiin kannattaa suhtautua tyynesti.

“Juuri vähän aikaa sitten tavarantoimittaja luuli, että meillä on trukki työmaalla, mutta luovalla soveltamisella tästäkin selvittiin. Asioihin pitää suhtautua sopivan leppoisasti”, Korpela kertoo.

Esimerkiksi logistiikka saattaa vaatia välillä miettimistä ja aiheuttaa päänvaivaa. Katoille täytyy nostaa paljon materiaalia ja erilaisia työkaluja. Kaikki täytyy tehdä turvallisesti keskellä pääkaupungin vilskettä.

“Jos ajatellaan Helsingin kantakaupunkia, niin ensimmäinen haaste on logistiikka ja seuraavana tavaran haalaus, jolloin puhutaan useammasta tuhannesta kilosta tavaraa. Sitten tuleekin katuluvat, työmaa-alueet ja suojaukset. Sillä vasta päästään alkuun. Kyllä näissä on aina omat haasteensa.”

Suojeltavissa kohteissa on omat pelisääntönsä

Haasteista huolimatta Korpela ja kumppanit selviävät aina työtehtävistä. Vanhojen ja arvokkaiden rakennusten kattoihin ei saa tehdä suuria muutoksia, mutta samalla täytyy huomioida nykyaikaiset turvallisuusvaatimukset. Suojeltavat kohteet toteutetaan kuitenkin hyvässä hengessä Museoviraston kanssa. Helsingin päärautatieaseman vuotava katto oli yksi esimerkki.

“Minun piti perustella kaksinkertaista saumaa, jonka jälki poikkesi pyöreiden ikkunoiden kohdalla piirun verran alkuperäisestä. Lopulta asiassa saavutettiin kuitenkin konsensus. Sauma-asia on oleellinen. Kattoturva, eli lumiesteet ja hoitotasot ovat sitä nykyaikaa. Ne ovat lakisääteisiä.”

Kädentaidot eivät myöskään ole katoamassa alalta minnekään. Vanhat sipulin- ja kupolinmuotoiset täytyy tehdä tänäkin päivänä enimmäkseen käsityönä.

”Ne tehdään ihan sileästä pellistä kääntämällä samalla logiikalla käsityönä kuin 1800-luvun lopulla. Tosin silloin käytettiin yksinkertaista saumaa, nykyään ne tehdään kaksinkertaisella saumalla, joka tuo vielä lisää haastetta kuvioon”, Korpela kuvailee.

bottom of page